Ratamestarin jälkipelit

Kilpailurastit oli jaettu V-kirjaimen muotoon siten, että kilpailukeskus oli lähellä V-kirjaimen juurta.

Ensimmäisenä ratasuunnitteluhaasteena joukkueiden piti päättää, lähteekö hakemaan rasteja V-kirjaimen vasemmasta vai oikeasta sakarasta. Molempien sakaroiden läpikäynti ei ollut mahdollista ainakaan keskivauhtisilla joukkueilla.

Sakarat oli pisteytetty aika tasaväkisesti, kummastakin sakarasta löytyi paljon isoja pisteitä. Sijoittamalla juomarasti ja triplausrasti oikeaan sakaraan tarkoitus oli houkutella enemmistö joukkueista sinne, koska se tarjosi Haunistenaltaan kierron myötä kisan ehdottomasti parhaimmat maisemat.

Tavoite ei tältä osin aivan toteutunut. Vasemman sakaran kaikki kolme isoa rastia (80, 110, 160) haki 70 joukkuetta, kun taas Haunisten altaan ehti kiertämään ainoastaan reilut 40 joukkuetta.

Haunisten altaan kiertäneistä, ja rastin 76 triplanneista joukkueista sen sijaan ainoastaan neljä joukkuetta ehti hakea vasemmasta sakarasta rastit 80, 110 ja 160, eli siltä osin ratamestarin tavoite pakottaa joukkueet valitsemaan jompi kumpi sakara onnistui hyvin.

Haunistenaltaan pohjoispuolen rastit eivät sellaisenaan tarjonneet reitinvalintamahdollisuuksia. Jos altaan pohjoispuolen rasteja ylipäätään haki, niin silloin allas kannatti kiertää kokonaan. Tässä haasteena oli kuitenkin ajan arviointi. Altaan kierto vei yllättävän paljon aikaa, ja monelta altaan kiertäneeltä jäi sen takia triplausrasti täysimääräisesti hyödyntämättä. Triplausrasti oli suunniteltu siten, että jos Haunisten altaalle saakka meni, triplausmahdollisuus kannatti hyvällä ratasuunnitelulla hyödyntää.

Vasemman sakaran kärjessä ollut rasti 70 oli tarkoitettu ainoastaan kisan kuumimmalle kärjelle. Rastilla kävi 36 joukkuetta, joka ratamestarin arvion mukaan oli turhan paljon. Rastin 70 haku toi lisämatkaa 1,5 km verrattuna suoraan 79-80 siirtymään. Ainakin osan joukkueista olisi luultavasti kannattanut jättää rasti väliin ja kerätä pisteet muualta helpommalla. Toisaalta, kovakuntoiselle, mutta huonon suunnistustaidon omaavalle joukkueelle rastin 70 haku saattoi kuitenkin olla nopeampi, kuin esim. Kerttulan käyrä & polkusekamelskan 69 & 167 rastit, jotka olivat tuottaneet yllättäviä teknisiä vaikeuksia joillekin joukkueille.

Ratamestarilla on monena vuonna ollut tapana laittaa radalle ainakin yksi rasti, jota todennäköisesti kenenkään ei kannattaisi hakea. Tällä kertaa se rasti oli Petäsmäen 4 pisteen rasti 174. Ratamestarin arvion mukaan 4 pistettä olisi millä tahansa etenemisvauhdilla saanut helpommalla jostain muualta optimaalisella ratasuunnittelulla. Joukkueet huomasivat tämän varsin hyvin, rasti 174 oli kisan vähiten käyty rasti. Sen haki vain 11 joukkuetta.

Ratamestarin tämän kerran miina oli rasti 154, joka oli jätetty niukasti Kerttulan karttasuurennoksen ulkopuolelle, rastin haki vain 15 joukkuetta. Rasti olisi ollut kohtuu helposti haettavissa joko naisten solo-sarjan voittajan Sanna Ylikylän avauksella 91-75-73-154-69 tai ratamestarin omalla suosikkiavauksella 73-154-75-69. Ratamestarin suosikkiavaus kelpasi ainoastaan TuMen Piia Randelille ja Kaarinan Petri Lindströmille.

Ratamestarin tavoitteena oli tehdä rata, jossa voittajajoukkueella olisi mahdollisuus hakea 190-200 pistettä. Kisan voittaja Jari Jaakkola keräsi 173 pistettä. Jaakkola teki kuitenkin alkumatkasta pienen reitinsuunnitteluvirheen hakemalla rastin 174, rastien 167 ja 79 välissä. Valitsemalla sen sijaan reitin 167-161-144-77-79, kuten kärkipään menijöistä esim. TuSsin Otto Itkonen (158 p.) teki, Jaakkolalla olisi ollut mahdollisuus ainakin 181 pisteeseen ja silti aikaa olisi vielä jäänyt jäljelle minuutin verran.

Edellä mainituilla perusteilla, ratamestari tunnustaa, että rata osoittautui yhdeksän (9) pistettä suunniteltua kovemmaksi - se virhemarginaali sallittakoon :)