Turku Rogaining Sprint 2020

  Etusivu
Säännöt
Kilpailukutsu
Kilpailuohje
Kilpailukeskus
Ratamestarin lausunto
Ilmoittautuminen
Lähtöluettelo
Paras seura -kilpailu
UKK
Tulokset
Järjestäjät
Yhteystiedot

Arkisto 2009-2019:
Artikkelit
Kilpailualueet
Tulokset
Tilastot
 
Yhteistyössä:

Smartum
Lounacom
L-SP

©2020 IVK

 

Ratamestarin jälkipelit

Alueen maisemallisesti parhaimmat osat löytyivät Pomponrahkan soilta. Tämän takia pisteitä oli maltillisesti painotettu sille alueelle. Lisäksi molemmat tuplausrastit oli sijoitettu sinne, jotta mahdollisimman moni kilpailija pääsisi nauttimaan niistä maisemista. Tämä painotus oli huomattu hyvin, 73,7% joukkueista tuplasi 78-rastin ja 72,3% joukkueista tuplasi 79-rastin. Tuplausrastit olivat kisan suosituimmat rastit heti juomarastin jälkeen. Jostain syystä muutama joukkue jätti käymättä juomarastilla, vai unohtuikohan vain leimata.

Reitinsuunnittelussa ensimmäinen iso päätös oli hahmottaa, kannattaako Tampereentien itäpuolelle mennä ollenkaan vai ei. Oikea vastaus on, että ei kannata. Hidas- ja keskivauhtisille päätös olisi pitänyt olla kohtuu helppo. Kärki joutui miettimään enemmän, riittääkö rasteja riittävästi muutoin kahdeksi tunniksi. Radan vaikeustaso oli pyritty rakentamaan siten, että tämän hahmottaminen ei ollut kärkivauhdin omaaville välttämättä itsestään selvää. Päätös skipata heti kättelyssä pois 16 pistettä on voittoa tavoitteleville aina pieni riski, kun etukäteen ei voi varmaksi tietää, onnistuuko joku juuri tällä kertaa rikkomaan 200 pisteen maagisen rajan.

Toisaalta Tampereentien itäpuolen rastit ovat teknisesti helppoja korttelirasteja. Kovakuntoiselle, mutta huonon suunnistustaidon omaavalle juoksukoneelle saattoi olla järkevää hakea näitä rasteja metsärastien sijasta. 5-10 minuutin pummailu Pomponrahkan soilla ja Pirunpesän kivikoissa kääntää tilanteen helposti Tampereentien rastien eduksi. Tässä logiikassa on kuitenkin haasteena se, että jos hakee 138:n, niin tällöin myös joitain Pirunpesän/Pomponrahkankin rasteja on väistämättä järkevää hakea, ja etukäteen on vaikeaa tietää, mitkä ovat ne rastit, joissa tulee pummi ja jotka kannattaa jättää välistä.

Tampereentien itäpuolen rastien jälkeen, seuraavaksi pois jätettäväksi rastiksi löytyy kohtuu helposti alueen koilliskulman 74. Se on liian kaukana pistemäärään nähden. Tämä huomattiin erittäin hyvin. Rastin haki ainoastaan kolme joukkuetta.

Yllä olevat asiat kun osasi hahmottaa, oli pohja hyvän reitin rakentamiselle olemassa.

Seuraavaksi pitää miettiä jäljelle jääneiden rastien hakujärjestys. Lähtö ja maali oli sijoitettu keskenään niin päin, että se houkutteli lähtemään ensin etelään, ristiradan välttämiseksi. Tässä tapauksessa mahdollisen ristiradan negatiivinen vaikutus kisakeskuksen kohdalla on niin pieni, että muut tekijät nousevat tärkeämmiksi. Jos lähtee ensin etelään kiertämään rataa myötäpäivään, joutuu heti alussa tekemään päätöksen, kannattaako pienipisteiset 91, 172 ja 173 hakea. Tätä lienee hankalaa tietää varmaksi heti alkuvaiheessa. Tämän johdosta ratamestarin optimireitissä kiertosuunta on vastapäivään. Tällä tavalla 173 ja 172 jäävät loppuun ja niiden avulla on helppo säätää maaliintuloaika optimaaliseksi. Lisäksi lopussa on vielä käytettävissä 82 hienosäätöön. Jos ehtii hakea lopussa sekä 91:n että 82:n, on aikaa jäänyt liikaa ja osan siitä ajasta olisi pystynyt hyödyntämään jossain muualla paremmin.

Voiton avaimet olivat tarjottimella, jos ymmärsi vielä jättää Kärsämäen hautausmaan itäpuolen Tolpontien 163-rastin pois ja lähti rohkeasti alittamaan Ohikulkutietä kartan keskeltä.

Ratasuunnittelua vaikeutettiin kahdella tuplausrastilla. Ilman niitä radasta olisi Pomponrahkan osalta tullut liian suoraviivainen, johtuen luonnonsuojelualueen rajoitteista reitinvalintoihin. 78-tuplausrastin osalta ratamestarin jippo oli sijoittaa 161-rasti rogainingkartan puolelle hyvin lähelle. Jos tämän osasi hahmottaa, niin 78 oli helppo tuplata lyhyellä 161-pistolla. Tämän oli aika moni joukkue osannutkin hyödyntää. Ratamestarin optimireitillä tätä sinänsä kohtuu hyvää pistoa ei kuitenkaan tarvittu, koska vieläkin parempi kokonaisuus oli löydettävissä.

Rastin 79 tuplaamiseen tarjottiin yhdeksi vaihtoehdoksi 171-pistoa, sijoittamalla 171 kaikkein lähimmäksi 79-rastia. Tämä oli kuitenkin hämäystä. Rastilla l71 ei kannattanut käydä ollenkaan, koska sen ympäri kiertäen oli rakennettavissa tuottavampi lenkki. Nyt, kun tuplausrastit olivat vierekkäisiä, ja järjellisen välimatkan päässä toisistaan, perinteiset tuplauspistot kannatti unohtaa kokonaan ja rakentaa reitti siten, että pystyi juoksemaan 78-79 -tuplausvälin molempiin suuntiin.

Ratamestarin optimialoitus on 73-155-75-154-78. Tässä 73-pisto heti alussa tarvittiin ainoastaan, jos mieli kilpailun voittoon. Himmeämmille mitaleille 155-75-154-78 ilman 73-alkupistoa on hyvä aloitus. Sen löysi yhteensä kahdeksan joukkuetta. Näiden joukossa olivat mm. kokonaiskisan kakkonen Jari Jaakkola ja kolmonen Markku ja Selja Kaartinen.

Tällä aloituksella pääsee hakemaan Pirunpesän alueen rastit optimaalisesti. Jos Pirunpesältä poistuu itään 138:lle tai saapuu sinne idästä 138:lta, Pirunpesän kaikkia rasteja ei saa haettua yhtä hyvin, kuin lännestä tulevana ja sinne palaavana lenkkinä ilman, että joutuu tekemään tuplauksien takia edes-takaisin pistoja.

Ratamestarin optimireitin yksi erikoisuus on se, että alkumatkasta piti malttaa olla käymättä leimaamasta juomarastilla, vaikka se sivuutettiin hyvin läheltä, vain n. 200 metrin päästä. Tämä sen takia, että paluumatkalla oli joka tapauksessa kuljettava sen kautta, koska kielletyt alueet estivät oikaisun kohti rastia 160. Paluumatkalla juomarasti osui myös radalle ajallisesti optimaalisesti hieman puolivälin jälkeen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että jo alkuväleillä pitää olla tiedossa, mitä meinaa tehdä radan puolivälin jälkeen.

Mikäli juoksuvauhti ei mahdollista kaikkien loppurastien hakua, jotain pitää vielä jättää pois. 139 ja 160 rastien välillä oikea ratkaisu on luultavasti hakea 139 ja jättää 160 pois. Vaikka 139:n maasto on hitaampi, on matkaero yli 600 metriä 139:n hyväksi.

160 kannattaa hakea ennemmin kuin 144 + 166 -yhdistelmä, mikäli molempia ei ehdi. 144+166 on n. 400 metriä pidempi ja lisäksi nousu 144-mäen päälle on rasittavampi kuin 160-rastin loiva tienousu. Mm. kokonaispisteiden kakkonen Jari Jaakkola oli osannut arvioida tämän oikein päin.

Ratamestarin optimirata kisan voittoon on: K-73-155-75-154-78-79-137-152-147-139-175-159-85-79-78-161-148-70-160-144-166-108-167-164-77-174-80-69-173-172-82-M

Optimireitti antaa pisteitä 190 eli kaksi pistettä kisan voittajaa enemmän, olleen kuitenkin n. 1,3 km lyhyempi.

Kärkijoukkueista sekä kokonaiskisan kakkosen Jari Jaakkolan (181 p.) että kolmosen Markku ja Selja Kaartisen (181 p.) radat olivat hyvin lähellä ratamestarin optimirataa. Jaakkolan ja Kaartisten radat olivat keskenään identtisiä reilusti yli puoleenväliin, aina rastille 108 saakka. Kaartiset päättivät hakea 108:n jälkeen vielä 166:n, jonka Jaakkola jätti väliin. Kaartisten ratkaisu oli tältä osin parempi. Jaakkolalla loppui lopussa rastit kesken, ja aikaa Jaakkolalle jäi jäljelle lähes 5 minuuttia. Hakemalla 166:n Kaartisille jäi lopussa sopivasti aikaa sovittaa maaliintulonsa optimaaliseksi lopun pikkurastien (173 & 172) avulla.

Myös Otto Itkosen (169 p.) rata mukailee aika pitkälti ratamestarin optimirataa. Itkonen on kuitenkin juossut radan myötäpäivään. Vastapäivään juostuna olisi ollut helppo jättää lopussa 91 hakematta, jolloin sakkoa olisi tullut 2 pistettä vähemmän ajansäästön myötä (lyhyempi matka, 80-69 optimaalisessa järjestyksessä ja 91:n ylämäki pois), loppupisteitä yksi enemmän ja sijoituksissa nousu sekä Villiam Saarisen että Markus Ilmarisen ohi. Väärä kiertosuunta maksoi Itkoselle täten peräti 2 sijaa.

Se, että kisan voittajan Janne Ala-Äijälän reitti on aivan toisenlainen kuin ratamestarin optimi, ei tarkoita sitä, että Ala-Äijälän reitti olisi ollut huono. Päin vastoin, alussa Ala-Äijälän reitti on alkumatkasta ollut käytännössä virheetön, ellei suorastaan jopa erinomainen. Vasta ihan radan lopussa tuli hieman pidempää siirtymää, mutta alkumatkan hyvä reitti ja pistesaalis kesti hyvin lopun pidemmät siirtymät. Voitaisiin sanoa, että Ala-Äijälän reitti on hänen juoksuvauhdilleen ollut ihan riittävän hyvä. Hitaammille se olisi ollut paljon huonompi, kun aika olisi loppunut kesken kaukana pohjoisessa.

Ratamestarin optimireitti on lisätty Kartta+ -palveluun.

Ratamestarin optimi: 190 p., 19,0 km, 10,0 p./km

Janne Ala-Äijälä 188 p. , 20,3 km , 9,3 p./km
Jari Jaakkola 181 p. , 18,4 km, 9,8 p./km
Markku ja Selja Kaartinen, 181 p. 17,5 km, 10,3 p./km
Markus Ilmarinen, 169 p, 16,1 km, 10,5 p./km
Villiam Saarinen, 169 p. 18,2 km, 9,3 p./km
Otto Itkonen 169 p., 16,4 km, 10,3 p./km.
Matti Virtanen 167 p. 17,5 km, 9,5 p./km


Matkat on mitattu linnuntietä lyhintä sallittua reittiä.